Yhdis­tyk­sen perus­ki­vi ”muu­rat­tiin” vuon­na 1984 Juval­la Inki­län hovin salis­sa. Perus­ta­mis­ko­kouk­ses­sa oli pai­kal­la 11 lam­pu­ria.  Yhdis­tyk­sel­le oli tilaus­ta, sil­lä sii­hen aikaan uusi tuo­tan­to­suun­ta vas­ta otti hapa­roi­via ensias­ke­li­aan. Lam­paan­li­han tuo­tan­to­ket­jua ei ollut vie­lä ole­mas­sa ja kaik­ki oli raken­net­ta­va tyh­jäs­tä. Aloit­te­le­van yhdis­tyk­sen agen­dal­la oli­kin mon­ta kysy­mys­tä rat­kais­ta­va­na; kuin­ka ruok­kia tehok­kaas­ti suu­re­ne­vat kat­raat, mis­sä lam­paat teu­ras­te­taan, mil­lais­ta tuo­te­ke­hit­te­lyä tar­vi­taan ja miten lam­pu­rin talous jär­jes­te­tään. Myös oman lam­mas­kon­su­len­tin jär­jes­tä­mi­nen ja lomi­tus­pal­ve­lu­jen saa­mi­nen lam­mas­ti­loil­le oli­vat Suur-Savon lam­pu­rei­den ensim­mäis­ten vuo­sien työvoittoja.

Annuk­ka Tal­ve­la, yksi Suur-Savon lam­pu­rei­den perus­ta­ja­jä­se­nis­tä ker­toi, että vaik­ka yhdis­tyk­sen puit­teis­sa teh­tiin tila­vie­rai­lu­ja, pidet­tiin kerp­pu­tal­koi­ta, ruo­kae­sit­te­ly­jä ja tem­paus­päi­viä, tär­kein­tä kai­kes­ta oli alu­een lam­pu­rei­den väli­nen yhteis­työ ja vertaistuki.

Vie­lä 1990-luvun alus­sa toi­min­taa jär­jes­tet­tiin mel­ko vilk­kaas­ti, mut­ta vuo­si­tu­han­nen tait­tees­sa yhdis­tys viet­ti hil­jai­se­loa. EU:n alku­vuo­det sysä­si­vät hyvin virin­neen lam­mas­ta­lou­den uusien haas­tei­den äärel­le ja koko ken­täl­lä mie­tit­tiin alan kannattavuutta.