Lam­paan hyvä elämä

Lam­mas­ta pide­tään edel­leen  vaa­ti­mat­to­ma­na eläi­me­nä, mut­ta todel­li­suu­des­sa sen hoi­to vaa­tii tie­toa, osaa­mis­ta ja asi­aan paneu­tu­mis­ta. Lam­paan on saa­ta­va ikään­sä, kokoon­sa, suku­puo­leen ja tuo­tan­non vai­hee­seen näh­den sopi­vaa ravin­toa. Rehu koos­tuu hyvän­laa­tui­sis­ta kor­si­re­huis­ta eli säi­lö­re­hus­ta ja kui­vas­ta hei­näs­tä sekä väki­re­huis­ta, jot­ka ovat useim­mi­ten kau­ran ja val­kuais­re­hun seok­sia. Lisäk­si lam­paan kiven­näis­tar­pees­ta tulee huo­leh­tia. Suo­la­ki­vi ja puh­das vesi kuu­lu­vat perusvaatimuksiin.

Lam­mas tar­vit­see myös eri­lai­sia hoi­to­toi­men­pi­tei­tä vuo­den mit­taan, oli se sit­ten tuo­tan­toe­läin tai lem­mik­ki. Yksi suu­rim­mis­ta hyvin­voin­tiin liit­ty­vis­tä sei­kois­ta on kerin­tä vähin­tään ker­ran, mie­lel­lään kak­si ker­taa vuo­des­sa. Eläin­suo­je­lu­lain mukaan lam­mas on kerit­tä­vä vähin­tään ker­ran vuo­des­sa, joten lam­paan kerit­se­mät­tä jät­tä­mi­nen on eläin­suo­je­lu­ri­kos. Myös sork­kien kun­nos­ta on huo­leh­dit­ta­va. Sor­kat lei­ka­taan kevääl­lä ennen ulos­las­kua ja syk­syl­lä sisä­ruo­kin­ta­kau­den alkaessa.

Kuva: Mar­jo Nata­lie Lai­ta­ka­ri Photography
Kerin­tää Putkisalossa.

Lam­paan hyvään elä­mään kuu­luu pit­kä lai­dun­kausi. Lai­dun­ta­mi­seen liit­ty­vä ongel­ma ovat madot ja ongel­ma on sitä suu­rem­pi, mitä useam­pia vuo­sia lam­pai­ta pide­tään samoil­la lai­tu­mil­la. Eli myös lem­mik­ki­lam­paan pitä­jän kan­nat­taa kes­kus­tel­la mah­dol­li­sis­ta mado­tuk­sis­ta ja lai­dun­nus­suun­ni­tel­mis­ta kun­tan­sa eläin­lää­kä­rin kans­sa. Mado­tus­oh­jel­man ja lai­dun­nus­suun­ni­tel­man tuli­si perus­tua lam­pais­ta otet­tui­hin papa­na­näyt­tei­siin, jois­ta loi­son­gel­man laa­juus pys­ty­tään eksak­tis­ti mää­rit­te­le­mään. Suun­ni­tel­mat on syy­tä teh­dä yhdes­sä eläin­lää­kä­rin kanssa.

Yksi tär­keä lam­paan hyvin­voin­tiin vai­kut­ta­va asia on lau­ma. Lam­mas on lau­mae­läin ja lau­mas­sa on sen tur­va. Yksi­näi­nen lam­mas on hädis­sään ja tur­va­ton, eikä nii­tä tule pitää yksin. Har­ras­ta­jal­le tai lem­mik­ki­lam­paan pitä­jäl­le 3–5 eläin­tä voi­si olla sopi­va pik­ku lau­ma, jos­sa lam­mas tun­tee olon­sa tur­val­li­sek­si. Eläin­suo­jan, jos­sa lam­pai­ta pide­tään, tulee olla eläi­mel­le tur­val­li­nen ja kun­nol­la kui­vi­tet­tu. Lam­paal­la tulee olla myös rai­kas­ta vet­tä koko ajan saa­ta­vil­la. Eläin­suo­jas­sa on olta­va tiet­ty kar­si­na­pin­ta-ala eläin­tä kohti.

Kesä­päi­vä lai­tu­mel­la. Kuva Satu Vertainen-Aaltonen.

Lam­paan pitoon liit­ty­vät voi­mas­sa ole­vat viran­omais­mää­räyk­set tulee tar­kis­taa oman kun­nan maa­ta­lous­toi­mis­tos­ta. Täl­lä het­kel­lä (2022) myös lem­mik­ki­lam­paan­pi­tä­jän tulee rekis­te­röi­tyä oman kun­nan maa­ta­lous­vi­ran­omai­sel­le ja kir­ja­ta tilan­sa lam­pai­ta kos­ke­vat tapah­tu­mat viran­omais­re­kis­te­riin, jon­ka käyt­tä­mi­seen tar­vit­ta­vat tun­nuk­set saa omas­ta kunnasta.

Jos lam­mas sai­ras­tuu, on paras­ta ottaa yhteyt­tä oman kun­nan eläin­lää­kä­riin. Jos­kus käy niin, että eläin­lää­kä­ri­kään ei voi aut­taa ja sen­kin tilan­teen varal­le on olta­va suun­ni­tel­ma. Mis­sä lam­mas voi­daan teu­ras­taa tai miten/kuka lopet­taa sen oikeaop­pi­ses­ti, jos se jou­du­taan hätä­teu­ras­ta­maan. Lopet­ta­mi­sen jäl­keen on otet­ta­va yhteyt­tä raa­to­ke­räi­lyyn eli puhe­lin­nu­me­rot kan­nat­taa hank­kia valmiiksi.