Lammasrodut
Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista lampaista edustaa omaa kansallista rotuamme, suomenlammasta. Sen lisäksi rotuja myös muut alkuperäisrodut eli kainuunharmas ja ahvenanmaanlammas ovat varsin suosittuja. Tuontirotuja ovat alueellamme esimerkiksi texel, dorset ja oxford down. Puhdasjalostuksen lisäksi käytetään myös edellä mainittujen rotujen eriasteisia risteytyksiä.
Suomenlammas
Suomenlammas on ehta kotimainen lammasrotumme ja sitä on kolmea eri värimuunnosta; mustaa, valkoista ja ruskeaa. Myös harmaita yksilöitä löytyy. Suomenlampaan villa on erinomaista käsityövillaa, sillä se on kiiltävää, kiharaa, pehmeää ja joustavaa. Suomenlammas on tunnettu ympäri maailmaa sikiävyydestään ja vuonuekoko voi olla kuusikin karitsaa kerralla. Suomenlampaat ovat oloihimme sopeutuneita ja yleensä kesympiä, kuin liharotujen edustajat. Alun perin suomenlammas oli tärkeä nimenomaan villan tuottajana, mutta viime vuosina rodun lihantuotanto-ominaisuuksia on jalostuksella saatu parannettua.
Kainuunharmas
Kainuunharmas on hieman suomenlammasta pienempi ja sen parhaita ominaisuuksia ovat hyvä hedelmällisyys, kiiltävä villa ja rasvattomat teuraat. Karitsat syntyvät mustina ja alkavat harmaantua pian syntymän jälkeen. Rotu on tunnettu myös erittäin kauniista turkiksista.
Ahvenanmaanlammas
Ahvenanmaanlammas on myös oma rotunsa. Se on pienikokoinen ja matala ja pässi on usein sarvellinen. Ahvenanmaan lampaan värikirjo on laaja valkoisesta mustaan ja kaikkea siltä väliltä. Villa on kaksikerroksinen: pohjavilla on lyhyttä ja sitä peittää pidemmät ja karkeat peitinkarvat.
Dorset
Dorset on englantilainen rotu. Muista raskaista roduista poiketen se soveltuu myös ympärivuotiseen karitsointiin. Siksi se onkin meillä paljon käytetty erityisesti risteytystuotannossa juuri hyvän tiinehtyvyytensä ja emo-ominaisuuksiensa ansiosta. Dorsetille on luontaista nopeasti kasvavat ja lihaksikkaat karitsat ja sillä on liharodulle korkea hedelmällisyys ja maidontuotantokyky. Dorset uuhi tuottaa keskimäärin kaksi karitsaa kerralla. Villan tuotto ja laatu ovat hyviä. Väriltään dorset on valkoinen.
Oxford down
Oxford down on niin ikään englantilainen rotu ja suurin ja raskain down- ryhmän roduista. Rodun alkuperä on 1830- luvun Oxfordissa ja se oli varsin suosittu risteytyskäytössä 1950-luvulle saakka, jolloin muut rodut syrjäyttivät sen melkein kokonaan. Viime vuosina kiinnostus rotua kohtaan on lisääntynyt. Oxford downin runko on pitkä, syvä ja leveä ja kauttaaltaan villan peitossa jalkoja ja pitkää hännänpäätä myöten. Villapeite on valkea ja jalat ja pää ovat tumman suklaan ruskeat. Oxford down on hyvä laiduntaja ja rehunkäyttäjä. Karitsat, joita syntyy 1–2 kerralla, ovat nopeakasvuisia, elinvoimaisia ja ruokittavissa teuraspainoon kohtuullisin kustannuksin.
Texel
Texel on hollantilainen rotu. Se on maailmalla yksi käytetyimmistä liharoduista, eikä syyttä. Texel on lihaksikas ja vähärasvainen ja sen teurasprosentteihin on vaikea muiden rotujen yltää. Texelin tavaramerkki ovat hyvin täyteläiset paistit eli niin kutsutut pussihousut. Villa on karkeahkoa ja tiheää. Texelin kerintä on helppoa, sillä ja päätä ja jalkoja ei tarvitse keritä. Tavallisin texelin väri on valkoinen, mutta myös kokomustia ja mustia, joiden kyljet harmaantuvat, löytyy. Tämän harmaantuvan värimuunnoksen nimitys on blue eli sininen. Texelin sikiävyys on muiden liharotujen luokkaa eli ne tekevät 1–2 karitsaa kerralla. Myös kevätastutuksia voi kokeilla.
Risteytykset
Lihantuotannossa käytetään eriasteisia risteytyksiä, joilla pyritään hyödyntämään useamman rodun parhaat puolet. Tavallisimmin risteytetään suomenlammas jonkin edellä mainitun tuonti- eli liharodun kanssa. Näin saatu risteytysuuhi tekee hieman lihaksikkaampia jälkeläisiä, kuin suomenlammas, mutta ei ole yhtä sikiävä. Kun tällainen uuhi astutetaan vielä kertaalleen kolmatta rotua edustavalla liharotupässillä, aikaansaatu kolmiroturisteytys on erittäin nopeasti kasvava ja lihaksikas eli toisin sanoen erinomainen teuraskaritsa.
